|
Post by Meri on Jun 20, 2016 9:04:32 GMT
..tahdon saada kaikki...
Joku huolimaton (Meri...) unohti laittaa koiratarhan portin kunnolla kiinni lähtiessään sisälle. Kaikki lähti suurena sekalaisena laumana tietä pitkin karkuun... (Pahoittelen surkeaa aloitusviestiä, roolimisesta on ihan karsee tauko) Kaikki vaan rohkeesti mukaan, kunhan muistatte olla aktiivisia pelaamaan!
Kaadoin kuppini täyteen kahvia, ja kävelin pienen pöytäni ääreen istumaan. Tiputin pari sokeripalaa kahvin sekaan, ja kaadoin vähän maitoa sekaan. Hämmentelin ajatuksissani lusikalla kupin sisältöä ja nojasin seinää vasten. Selailin puhelintani, sähköposteja sun muita läpi, ja kirjoitin pöydällä odottavaan muistivihkoon pari muistettavaa asiaa. Tänään oli tulossa kiireinen päivä, paljon asioita hoidettavana. Huokaisin syvään, viimeinkin sai hengähtää, viime päivinä olin juossut miljoonan eri koiran kanssa eri kilpailuissa. Toivottavasti jompikumpi hoitajista olisi tänään tulossa jelppimään mua, muuten kirjoittelen varmaan työsähköposteja samalla, kun käytän seitsemää koiraa lenkillä... Hörppäsin kahviani, ja irvistin, tummahko neste oli vielä aika kuumaa. En mä kunnolla edes pitänyt kahvista, mutta join vaan silti. Mut havahdutti ajatuksistani liike suuressa keittiönikkunassa. Ihankuin joku harmaa hännänpää olisi justiinsa juossut ikkunan ohi. Kurkotin katsomaan ikkunasta, ja vedin kahvini väärään henkeen. Voi hemmetti, sinne läksvätte.
|
|
julia
New Member
Posts: 6
|
Post by julia on Jun 20, 2016 9:28:28 GMT
Kävelin hyräillen pitkin mutkittelevaa metsätietä Kennelliiton kassi olallani heiluen. Sää oli valitettavasti pilvinen, ja enteili sadetta, mikä ei tietenkään ollut estänyt minua lähtemäsätä matkaan. Olin jo suht lähellä Hukkavuoren kenneltä, menossa moikkaamaan Meriä ja touhuamaan Javan kanssa. Kuulin puiden havinan, satunnaisen linnun äänen tai rasahdukden metsästä. Näin edessäni - hetkinen? Oli lähellä etten hieraissut silmiäni nähdessäni, kun koko porukka Hukkavuoren koiria ryntäsi suuressa laumassa ohitseni, kovalla vauhdilla ja kielet lerpattaen. Kuutti ja Kira tietysti rykelmän etuosassa, heti perässä Pico, Rida, ja tietysti myös Java. Perää pitivät lyhytjalkainen Dixie ja Abbe, joka ei ollut ihan varma halusiko enemmän juosta muiden mukana vai kääntyä takaisin syyllisenä korvat luimussa kantelemaan Merille. Ensin jähmetyin vain tuijottamaan tuota varsin uskomatonta näkyä, kunnes tasusin loikata jäätävällä puumahypyllä jo ohi menevien koirien perään ja yrittää saada edes yhden kiinni. Hetken kalastelun jälkeen vimmatusti potkiva ja pakoon pyrkivä Dixie oli sylissäni, ja kun minulla ei ollut toivoakaan saada enää muita kiinni, lähdin hölkkäämään kennelille yrittäen pitää edelleen rimpuilevaa terrieriä paikoillaan. Vielä hetken se piti närkästynyttä terrieri-ininäänsä, mutta kun huomasi ettei se auttanut mitään, loppumatkan Dixie vain yritti kiskoa tassujaan otteestani ja pyrkiä pakoon. Hiukan hengästyneenä saavuin Merin ovelle, ja painoin ovisummeria toisella kädellä Dixietä pidellen.
|
|
|
Post by Meri on Jun 20, 2016 9:39:59 GMT
Juuri kun olin kävelemässä ovelle nappaamaan koiria kiinni, joku soitti ovikelloa. Juoksin ovelle, ja aukaisin sen, enkä voinut vastustaa kiusausta nauraa. Hekottelin siinä hetken rimpuilevalle ja marisevalle Dixielle, sekä Julialle, joka posket punaisina (?) huohotti ovella terrieri sylissään. "Viedään Dixie tarhalle, ja lähetään menee. Noi on ihan pakko saada kiinni!" sanoin Julialle, ja lähdin kävelemään tarhoille päin otettuani rimpuilevan terrierin Julian sylistä. Dixie yritti takertua tarhan ulko-ovella vielä ovenkarmeihin kiinni, mutta sain terrierin irrotettua ovesta ja raahattua yhteen tarhoista. Varmistin vielä monta kertaa, että lukot olivat tällä kertaa kunnolla kiinni, ja avasin ruokavaraston oven. Nappasin nappuloita itselleni taskut täyteen, ja pyysin mukanani seurannutta Juliaa (?) ottamaan myöskin nameja mukaansa. Otin vielä naulakosta koirien hihnat ja pannat, ja melkein unohdettuani otin vielä koirapillin kaulaani. Sitten avasin oven, ja lähdin ulos, kohti villiä ja karannutta koiralaumaa.
|
|
julia
New Member
Posts: 6
|
Post by julia on Jun 20, 2016 17:46:50 GMT
Meri avasi oven, ja helpottuneena ojensin Dixien hänelle sen enempää selittelemättä, sillää Meri kaikesta päätellen tiesi tapahtuneesta. Nyökkäsin hengitystäni tasaillen, ja lähdin seuraamaan häntä tarhoille. En voinut olla naurahtamatta Dixien yrittäessä takertua ovenkarmeihin. Itsekin kauhoin taskut nameja täyteen, ja etsin varta vasten juuri niitä nameja, joista tiesin sen, että Java oli aivan hulluna niihin. Koska Meri oli ottanut mukaansa kaikkien koirien pannat (?) minulle ei jäänyt muuta kannettavaa, joten harpoin hänen peräänsä. Päästyäni hänen rinnalleen kysyin hieman huvittuneella äänensävyllä: "Ajammeko niitä takaa kuin viikon syömättä ollut puumalauma vai jäämmekö jonnekkin pusikkoon väijyksiin? Suurin osa tuskin tulee pelkästä huudosta takaisin, paitsi nyt Abbe tietysti." Oikeastaan en edes tiennyt saalistivatko puumat laumoissa, mutta sillä ei nyt ollut väliä.
|
|
|
Post by Meri on Jun 20, 2016 18:27:11 GMT
"Sitten kun löydetään joku jälki niistä, ni voitaisiin ehkäpä mennä puskiin tai jotain. Näitkö sä mihin päin ne riiviöt ees lähti?" kysyin Julialta, ja tähyilin ympärilleni. Ympäristö oli täysin tyyni, tuuli ei paljoa vilvoittanut taikka heilutellut puun oksia. Edes pikkulintusta ei näkynyt ympäristössä. Koirista ei näkynyt jälkeäkään. Kaikki olivat lähteneet. Edes kaukaa ei kuulunut koiranhaukkuja tai vastaavia koirien olinpaikan paljastavia äännähdyksiä. "Aaaabbeeee! Täännee!" Sitten rasahti oksa. Silmäni kääntyivät heti äänen suuntaan, tutkivat ympäristöä. Valkea hännänpää vilahti puskasta, kadoten samantien näkyvistä.
|
|